Kovin on hiljaista ollut tällä blogi-rintamalla, mutta ehkä se kertonee sen että muilla rintamilla on sitten edetty senkin edestä. Tiivistetysti voisi tässä kertoa että olen itse aloittanut "päätoimiset" opinnot Tampereen Yliopistossa, Seniori on aloittanut ekan luokan ja Juniori meni päiväkotiin. Kuten tässä syksyn mittaan asiaa kavereille kuvailin, minusta on tuntunut että en ole ihan vielä päässyt kärryille, olen vasta saanut otteen kärryjen perälaudasta ja  raahaudun perässä miten kuten polvet maata viistäen.

Eilen tuli varmaan sitten rykäistyä kärryille asti, kun pääsin pitkästä aikaa arkistoon istumaan. Tämä saattaisi tarkoittaa kandityöni valmistumista lähitulevaisuudessa ja luvata myötätuulta graduseminaarillenikin...sitä odotellessa pitänee panostaa arjen sankaruuteen, joka on osoittautunut, sanoisinko, haasteelliseksi (lue: vitun vaikeaksi).

Aamu alkaa aalla, vai miten se meni, mutta meillä se kyllä alkaa valituksella ja narinalla. Seniorilla on nyt sevverran esiteini-vaihde silmässä yhdistettynä ihme prinsessa-kohtauksiin (jotka on kyllä perinyt isältään...) että joka aamuisen tunteroisen aikana ehtii kyllä käydä tunneskaalan kaikki asteet läpi ennenkuin ekaluokkalainen on saatu matkaan. Juniori on onneksi (ainakin toistaiseksi) varsin joviaali seuramies, joka alkaa vinkumaan vasta todellisen hädän iskiessä.

Omat aamut taas kuluvat ihme sumussa, joka hälvenee joinain aamuina vasta jossain Viinikan liikenneympyrän paikkeilla, kun tarttee alkaa valmistautuun bussista pois jäämiseen. Oikeastaan....Helvetillistä tästä koulunkäynnistä tekee se, että ei voi vaan vetää pyykkikorista vaatteita päälle ja naulakosta takkia päälle ja lakkia korville ja lompsia pikaisesti käymään tien toisella puolella, kuten tuli varsin usein tehtyä seniorin eskari-vuoden aikana, vaan tarvii ihan oikeesti pukee ja jopa kammata tukka ja kenties jopa pestä naamakin jne jne.....Mistä päästäänkin varsin hyvin aiheeseen meikkipussini sisältö ja sen kehitys viimeisen 10 vuoden aikana.

Muistelisin että siellä oli aikoinaan ainakin paria eri sävyistä meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä, luomivärejä joka lähtöön, samoin huulipunia sekä huulikiiltoja eri väreissä ja ja ja.... Ja mitäs siellä nyt sitten on? Ehkä nippanappa yhdet kappaleet edellä mainittuja tarvikkeita ja niiden lisäksi ainakin: 4 erilaista silmänympärysvoidetta kaikennäköisille ja -kokoisille silmäpusseille ja ainakin 4 valokynää niiden eriväristen ja -kokoisten kauppakassejen peittämiseen, ainakin 3 tuubia joitain seerumeita naamalle taputeltavaksi, jotta ei olis ihan dööd ja ja ja....no, ehkä tajusitte pointin jo tässä vaiheessa, että repertuaari on siirtynyt korostamisesta peittelyn puolelle.

Tämä jonkinasteinen maskeeraus on siis syytä suorittaa aamuisin ennen siirtymistä "elävien" pariin. Yliopistolla sitä tuleekin törmänneeksi varsin laajaan kirjoon erilaisia ihmisiä. Muutamien viikkojen aikana päivien kohokohdaksi on noussut lounastauot, tosin ne nyt on muutenkin ihan hulppeita siitä syystä että saa syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa puoli-ilmatteeks. Näillä lounastauoilla olen ruuan lisäksi joko saanut ajateltavaa tai sitten päivän parhaat naurut seuraamalla sivukorvalla erinäisiä ruokapöytäkeskusteluja. Aihepiiri vaihtelee lääkärinetiikan ja kasaribileisiin sopivan huulipunan välillä. Vaikka välillä hymyilyttääkin, on näitä juttuja mukava kuunnella. Asettuu tää omakin sinkoileminen jonkinlaisiin mittasuhteisiin, vaikka välillä soisinkin sen olevan niin, että suurin murheeni olisi oikeansävyisen huulipunan löytäminen illan kasaribileisiin...tosin hei, mulla olis jopa voinu olla sellanen ellen olis muutama vuosi sitten heittänyt pois erää härskiintyneitä meikkejä ja korvannut niitä näillä kauppakassi-tuotteilla....

Ja jotta arki ei enää tuntuisi liian harmaalta pakertamiselta, tuli tänään vedettyä fleda violetiksi. Nyt ei silmäpussitkaan erotu enää niin hyvin kun kaikki huomio kohdistuu hiuksiin.