Kovin on hiljaista ollut tällä blogi-rintamalla, mutta ehkä se kertonee sen että muilla rintamilla on sitten edetty senkin edestä. Tiivistetysti voisi tässä kertoa että olen itse aloittanut "päätoimiset" opinnot Tampereen Yliopistossa, Seniori on aloittanut ekan luokan ja Juniori meni päiväkotiin. Kuten tässä syksyn mittaan asiaa kavereille kuvailin, minusta on tuntunut että en ole ihan vielä päässyt kärryille, olen vasta saanut otteen kärryjen perälaudasta ja  raahaudun perässä miten kuten polvet maata viistäen.

Eilen tuli varmaan sitten rykäistyä kärryille asti, kun pääsin pitkästä aikaa arkistoon istumaan. Tämä saattaisi tarkoittaa kandityöni valmistumista lähitulevaisuudessa ja luvata myötätuulta graduseminaarillenikin...sitä odotellessa pitänee panostaa arjen sankaruuteen, joka on osoittautunut, sanoisinko, haasteelliseksi (lue: vitun vaikeaksi).

Aamu alkaa aalla, vai miten se meni, mutta meillä se kyllä alkaa valituksella ja narinalla. Seniorilla on nyt sevverran esiteini-vaihde silmässä yhdistettynä ihme prinsessa-kohtauksiin (jotka on kyllä perinyt isältään...) että joka aamuisen tunteroisen aikana ehtii kyllä käydä tunneskaalan kaikki asteet läpi ennenkuin ekaluokkalainen on saatu matkaan. Juniori on onneksi (ainakin toistaiseksi) varsin joviaali seuramies, joka alkaa vinkumaan vasta todellisen hädän iskiessä.

Omat aamut taas kuluvat ihme sumussa, joka hälvenee joinain aamuina vasta jossain Viinikan liikenneympyrän paikkeilla, kun tarttee alkaa valmistautuun bussista pois jäämiseen. Oikeastaan....Helvetillistä tästä koulunkäynnistä tekee se, että ei voi vaan vetää pyykkikorista vaatteita päälle ja naulakosta takkia päälle ja lakkia korville ja lompsia pikaisesti käymään tien toisella puolella, kuten tuli varsin usein tehtyä seniorin eskari-vuoden aikana, vaan tarvii ihan oikeesti pukee ja jopa kammata tukka ja kenties jopa pestä naamakin jne jne.....Mistä päästäänkin varsin hyvin aiheeseen meikkipussini sisältö ja sen kehitys viimeisen 10 vuoden aikana.

Muistelisin että siellä oli aikoinaan ainakin paria eri sävyistä meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä, luomivärejä joka lähtöön, samoin huulipunia sekä huulikiiltoja eri väreissä ja ja ja.... Ja mitäs siellä nyt sitten on? Ehkä nippanappa yhdet kappaleet edellä mainittuja tarvikkeita ja niiden lisäksi ainakin: 4 erilaista silmänympärysvoidetta kaikennäköisille ja -kokoisille silmäpusseille ja ainakin 4 valokynää niiden eriväristen ja -kokoisten kauppakassejen peittämiseen, ainakin 3 tuubia joitain seerumeita naamalle taputeltavaksi, jotta ei olis ihan dööd ja ja ja....no, ehkä tajusitte pointin jo tässä vaiheessa, että repertuaari on siirtynyt korostamisesta peittelyn puolelle.

Tämä jonkinasteinen maskeeraus on siis syytä suorittaa aamuisin ennen siirtymistä "elävien" pariin. Yliopistolla sitä tuleekin törmänneeksi varsin laajaan kirjoon erilaisia ihmisiä. Muutamien viikkojen aikana päivien kohokohdaksi on noussut lounastauot, tosin ne nyt on muutenkin ihan hulppeita siitä syystä että saa syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa puoli-ilmatteeks. Näillä lounastauoilla olen ruuan lisäksi joko saanut ajateltavaa tai sitten päivän parhaat naurut seuraamalla sivukorvalla erinäisiä ruokapöytäkeskusteluja. Aihepiiri vaihtelee lääkärinetiikan ja kasaribileisiin sopivan huulipunan välillä. Vaikka välillä hymyilyttääkin, on näitä juttuja mukava kuunnella. Asettuu tää omakin sinkoileminen jonkinlaisiin mittasuhteisiin, vaikka välillä soisinkin sen olevan niin, että suurin murheeni olisi oikeansävyisen huulipunan löytäminen illan kasaribileisiin...tosin hei, mulla olis jopa voinu olla sellanen ellen olis muutama vuosi sitten heittänyt pois erää härskiintyneitä meikkejä ja korvannut niitä näillä kauppakassi-tuotteilla....

Ja jotta arki ei enää tuntuisi liian harmaalta pakertamiselta, tuli tänään vedettyä fleda violetiksi. Nyt ei silmäpussitkaan erotu enää niin hyvin kun kaikki huomio kohdistuu hiuksiin.

Päivitetääs jotain taas tännekin, ennenkuin painuu unholaan koko blogi. Aloin tässä miettimään, että pitäisikö päivittää blogin nimeäkin, koska siirryn tänä syksynä aika vahvasti tuonne opintopuolelle, onni potkaisi ja pääsin yliopistoon lukemaan historiaa...ei sitä tässä kovin montaa vuotta vielä ole tullut harrastettuakaan. No, intoo piukassa olisin mennyt jo kuluneella viikolla ilmoittautumaan, kunnes jostain lapusta tulin lukeneeksi että vasta 24.7. lähtien aktuaarinkansliaan. No, ainakin on laput täytetty ja maksut maksettuna.

Onkin jännää sekä äiteellä että tyttärellä, kun molemmilla alkaa koulu. Juniorillekin tuli sitten haettua päivähoitopaikkaa, jos sais pari sopimuspäivää per viikko, niin vois arki rullata vähän kevyemmin. Saisi junnukin niitä kaivattuja kavereita ja ehkäpä se ryhmääntyminen kävisi hieman helpommin kuin seniorilla, jolla meni hetki eskarisyksynä että pääsi "sisälle" ryhmään. Toki luulen, että seniorilla odotukset taisi olla suuret, koska hän viime syksynä ekan päivän jälkeen nyyhki että ei ole kavereita. Siinä sitten selittämään, että ehkä ihan yhden päivän jälkeen ei voi olla isoo kaveripossee vielä plakkarissa...

Hetken tässä tuumailtuani päätän blogin nimiasian antaa olla, koska itseni tuntien tämä sama kotona-töissä-koulussa-ralli jatkaa kuitenkin pyörimistään, joten antaa mennä kun on alamäki, tai jotain.

Tuli muuten rippijuhlatkin tuossa juhlittua menneenä viikonloppuna ja mukavaa oli, ajattelin muutaman kakku- ja kuppikakkukuvan liittää tähänkin ihaltavaksi:

 

 

Ei taas ihan parhaat mahdolliset kuvat, mutta ehkäpä noista nyt näkee että mitä on ihan omin pikkukätösin tullut askarreltua. Kuppikakut mallia kuningatar-valkosuklaa ja kakkujen välissä mansikoita ja valkosuklaamoussea. Ja hyvää oli vaikka ite sanonkin.

Tähän lopuksi voin vielä lämpimästi suositella Tampereella Hämeenpuistossa olevaa Kakkuateljee-liikettä, josta saa hyviä tarvikkeita ja erinomaisia neuvoja kakkujen ynnä muiden leivonnaisten valmistukseen. Liikkeessä kannattaa poiketa "ihan vaan" kahveellakin, sieltä nimittäin saa todella ihania heidän itseleipomia kuppikakkuja.

Nyt pitänee alkaa pohtimaan mitä vaatekaapista vetäis päälle kun olkkarissakin tapellaan jo siihen malliin, että tarvitaan erotuomaria jotta saadaan puettua ja läksittyä kaverisynttäreille...perkuleen pikku-legotkin ovat taas vallanneet (mun) olkkarin....

 

No niin, päivityksiä liikunta- ynnä muilta rintamilta. Makuukammarin puolelle ei kuitenkaan olla menossa, vaikka joku niinkin voisi otsikosta kuvitella (pervot).

Potenssin kohdalla kyseessä on jälleen kerran joku helkutin roskapostiaalto, jonka kohteeksi luukun osoitteeni on jälleen joutunut. Oikeesti nämä perkuleen lotto-, arvonta-, olet jo voittanut-viestit saavat alkunsa siitä kun erehdyt osallistumaan johonkin nettikilpailuihin tai annat muuten osoitteesi vaikka pyhästi luvataan että ei käytetä eikä luovuteta... No, en minä itsekään sitä ole millekään ryssien potenssiputiikille antanut, mutta ahkerasti jaksavat 8-10 kertaa päivässä kysellä haluanko yllättää vaimoni illalla. Tai sitten Veli Venäläinen tietää minusta jotain mitä en itsekään tiedä... Jokatapauksessa, hemmetin ärsyttävää.

Steppi taas kuuluu sinne liikuntapuolelle. Erehdyin alkuviikosta tekemään sen virheen, että menin taas poistumaan mukavuusalueeltani ja otin ennen "persreenejä" (tunnetaan myös nimellä Elixian Bootylicious) cardio step-tunnille kortin. Se oli ISO virhe. Steppilauta on edelleen, 20 vuoden tauonkin jälkeen, syvältä. Väittävät että asenne ratkaisee ja vaikka nyt menin ihan vapaaehtoisesti sen laudan päälle 45 minuutiksi pompottamaan, niin ei ole minun juttuni. Asennevammaisuuteni tiettyjä liikuntalajeja kohtaan siis jatkuu.

Pilateskin oli vähän aikaa tauolla, koska onnistuin venäyttämään selkäni pilatestunnilla. Taitaa olla totta se että urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se meni. Noh, selkä kuitenkin parani viikossa, mutta tuon viikon aikana olivat tarpeen alkuvuodesta kehittämäni vessatekniikat. Näistä tekniikoista kiitos personal trainerilleni Villelle, jonka treenien jälkeen reidet ja persus oli niin kipeet pari päivää, että ei pystynyt normisti edes pytylle istumaan, saati siittä nousemaan. Mietin jo tuolloin, että tarttisko pyytää siippaa asentaan invakahvat vessan seinään, tai edes ne "kaiteet" siihen pytyn molemmin puolin. Olisivat olleet tarpeen tuon selänkin kanssa.

Selkä kuitenkin parani ja pilateskin on taas mukavata. Tänään kuitenkin tiedossa cardiota ilman sitä s-tanan lautaa, päälle fitballia ja vielä venyttelyt. Jos vaikka juhannukseksi asetettu - 5 kilon tavoite tulisi täyteen ahkeralla jumpalla, karkithan multa on jo viety... Täytyy sanoa että oli kyllä rohkea veto mieheltä joka meillä asuu asettua mun ja mun karkkien väliin. Siinä voi käydä kehnosti!!!!

Mutta nyt pakkaamaan hikipyyhettä ynnä muuta salikassiin ja ei muuta kun reipasta ja aurinkoista päivää vähäiselle, mutta sitäkin uskollisemmalle, lukijakunnalleni.

Kuten edellisellä kerralla menin lupaamaan, pitäisi nyt päivitellä jotain noista neulomuksista...Koska ne eivät ole itsestään valmistuneet laatikoissaan, päätin kuvata ne sitten työvaiheessa...jos vaikka lupaan seuraavat kuvat sitten kun ovat viimeisteltyjä.

Tässä vaiheessa joudun toteamaan, että arkistojen kätköistä ei löytynyt kuvaa punaisesta linnusta, joten alla kuva vaiheessa olevasta pommi-linnusta, jota tuleva omistaja jo varmaan odottelee....

Silmät puuttuu, mutta tuo huovan leikkaaminen ja liimaaminen on niiiiin työlästä puuhaa, näemmä...Lankana tässä ihan "tavis" seiska-veikkaa.

Seuraavana Seniorin kesähuivi, joka on päättelemättä ja hapsuttamatta. Lankana Novitan Puro Batik.

Sitten SE iltalaukku/pussukka, siitä olisi tekeillä seuraavannäköinen versio. En ole tähän oikein tyytyväinen, joten taidan tekaista toisen hieman eri tekniikalla. Lankana Vikingin Embla paillette ja Marks&Kattensin Bianca.

Ja viimeisenä jotain valmista, oma tunikani johon kuuluu myös myssy ja "huivi". Ehdin jo muutaman kerran pitääkin ja on mukava päällä, hieman on lämmin kesää ajatellen, mutta syksyllä kaivan taas kaapista. Lankana Novitan Tempo.

Tekele-osastolla odottelee virkkaamistaan raidallinen kesätunika, mutta edistyy vähän hitaanlaisesti, koska tyylilleni uskollisena puran kaikki työni aina vähintään puolivälissä, kun jokin ei miellytä tai kun jälleen kerran on matkan varrelle sattunut joku "pikku" moka. Että käsitöiden tekeminenkö muka terapeuttista ja rentouttavaa... Toi ylläoleva  Tempo-tunikakin on kudottu noin 2,5 kertaa  jos kaikki puretut kerroksetkin lasketaan. Sanoisin pikemminkin että työ tekijäänsä opettaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ainakin tämän aiheen parissa, muiden aiheiden parissa päivityksiä luvassa piakkoin.

Kun alussa lupailin kertoilla myös painorintaman kuulumisia, niin tässä niitä tulisi.

Pitkällisen mässyputken jälkeen ruokavalio on taas asettunut kohdilleen ja säännöllinen raahautuminen kuntosalillekin jatkuu. Päivä siis käynnistyi pirteästi pyöräilyllä ja pilateksella. Pilates on aina aikaisemmin ollut ihan ehdoton inhokki, mutta nyt näemmä pyörii semmoinen ohjelma, jonka asentoihin munkin makkarat mukautuu, ilman että happi loppuu samantien. Joskus aikaisemmin heitin hanskat tiskiin parin kerran jälkeen, koska minusta oli äärettömän epämukavaa ja vaikeaa hengitellä ja rentoutua jossain ihme myttymykkyrässä rinnat naamalle liiskattuina.

Ravinto-oppikin on kohdallaan, sillä tämänpäiväinen lounas oli taas varsinainen elämys, wok-vihanneksia ja kanaa. Ei se ruoka sinänsä, mutta olen sitä koettanut mm. Jutan ohjeidenkin mukaan termogeenisesti maustaa...Ranneliikkeet ei vaan ole vielä hallussa tuon isännän Löyly-nimisen chilikastikepullon kanssa, kun aina lorahtaa liikaa. Mutta tämä löysä ranne onkin kenties hyvä apu painonhallintaan:

A) Et takuulla syö liikaa, koska jo muutaman haarukallisen jälkeen polttelee varsin mukavasti ja muutaman tunnin jälkeen vessassakin polttelee mukavasti.

B) Vedenjuonti, joka on painon pudotuksessa ja hallinnassa tärkeää, pysyy taatusti hyvällä tasolla. Jo yhdellä aterialla tulet helposti juoneeksi 2-3 litraa vettä!

C) Chilillä (ja sillä tolkuttomalla vesimäärällä) on varsin vilkas vaikutus aineenvaihduntaan....

D) Tuiman aterian jälkeen on helppo läksiä kauppaan, kun ei tee mieli ostaa karkkeja tai muitakaan mässyjä, koska ei tee mieli syödä _mitään_.

Joten ostoksille mars! Seuraavalla kerralla luvassa kenties jonkinnäköisiä käsityökuvia ja -päivityksiä.

 

P.S. Tällaiset tarttui mukaan...olin kerrankin kiva äiti...